Hääkuvaajan painajainen vai unelmakeikka?
Meille tämä dokumentaarinen hääkuvaus -keikka oli melkein kuin olisi kotiin tullut, muutamaa vuotta aikaisemmin oli jo tällaisten häitten ensipuraisu koettu valokuvaajan roolissa. Kun tarjouspyyntö kilahti mailiin, tiesin että tästä tulee ihanaa, joskin uuvuttavaa.
Kurdihäät on raju rakastaja, homma alkaa aamulla rauhallisesti ja iltaa kohden kyyti on kovaa (hyvällä tavalla) kunnes lopussa on olo kuin olisit junan alle jäänyt. Näihin häihin sattui varmaan kesän kuumin päivä, en tiedä pystyykö ihan tuohon tahtiin ihminen nesteyttämään mitä tuona päivänä hikoiltiin. Tiedän tiedän, hääkuvaaja ei ole velvoitettu ottamaan osaa perinteisiin tansseihin ja elämään ihan niin paljon juhlien mukana mutta musiikin taukoamaton syke vie mukanaan ja tunnelma on muutenkin transsinomaisen painostavaa. Joskus on hyvä olla hiljainen tarkkailija mutta näissä juhlissa kannattaa heittäytyä.
Kaikki alkoi aamun valmistautumisen kuvaamisesta
Tiesin että päivästä tulee vilkas ja tapahtumarikas kun kampaamon astuessani älysin että paikalla oli videokuvaajiakin peräti seitsemän kappaletta. Vaikka häät olivat vieraiden määrään nähden kohtuu suuret, olimme itse liikkeellä tällä kertaa kahdestaan. Tämä ratkaisu siksi kun ohjelmaa ei kuitenkaan ollut vastaavasti niin paljon, normaalisti jos vieraiden määrä on 150-250 suosittelemme asiakkaalle valitsemaan lisäoptioista mukaan kolmannen kuvaajan. Tästä huolimatta asiakas sai lopulta reilut 700 täysin käsiteltyä kuvaa.
Tunnelma kampaamossa oli kuitenkin ihana ja kunnon häly sopii itselleni oikein mukavasti joten jakauduimme kahteen, Liisi otti puvun, korut ja muut yksityiskohdat haltuun ja alkoi kuvata niitä. Itse keskityin taltioimaan herkät hetket ja naurun remakat. Meininki oli erinomainen.
Firstlook kuvaus, melkein alkoi itsekin jännittämään
Joskus firstlook on niin aikataulutettu ja järjestetty että morsiuspari ei ehdi edes kunnolla jännittämään. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut sellaista, sulhanen oli niin täpinöissään että jouduin pari kertaa kysymään onko tarvetta istua alas huilimaan. Onneksi bestman teameineen oli ajan tasalla ja pitivät sulhon ajatukset muualla. Firstlook oli kyllä niin emotionaalinen että olin yhtä hymyä koko setin ajan.
Ensimmäinen hääpotrettisetti
Sanon ensimmäinen siksi että mahdollisuuksien mukaan ryöstämme parin kuvattavaksi useita kertoja pitkin päivää. Se toimii samalla kivana hengähdystaukona parille ja saa useammasta fiiliksestä häämuotokuvia. Varsinkin nämä hääpotretit mitkä otetaan ennen vihkiseremoniaa ovat helposti jännittyneempiä. Pari oli kuitenkin niin fotogeeninen ja täynnä rakkautta että emme olisi pystyneet ottamaan huonoja kuvia vaikka olisimme yrittäneet.
Lopultakin juhlapaikalla
Vihdoin saavuimme juhlapaikalle, näyttävästi tietenkin selässämme raju määrä kantamuksia. Joskus tuntuu että ihmiset pitävät meitä vähän pimahtaneina kun meillä on niin paljon kuvausvälineitä mukana, mutta se on se hinta minkä joutuu maksamaan kun kuvat otetaan ns. high-end -tasolla. Assari pitäisi ehkä palkata mutta onhan meillä toisemme.
Juhlapaikalla viimeistään hääkuvaaja tajuaa että kurdihäissä on ”hiukan” eri meininki kuin tavallisissa suomalaisissa häissä. Pöydät notkuvat syötävää jo lähtökuopissa, vieraat eivät joudu odottamaan kuivin suin tai tyhjin vatsoin että hääpari saapuu paikalle aloittamaan ruokailun.
Toinen hääpotrettisetti
Vihkimisen ja parin muun toimenpiteen jälkeen päästämme morsiusparin vilvoittelemaan, eli nappaamme heidät kuvauksiin. Kuten sanottua, tämä on oiva tilaisuus hengähtää, myös meille. Suorituspaineet on aina erilaiset kun on hallittu kuvaustilanne kyseessä ja voidaan rauhassa rupatella.
Tässä välissä alkaakin juhlapaikalta kuulua musiikkia kun Ruotsista paikalle saapunut bändi alkoi lämmittämään yleisöä. En ole expertti, mutta setti vaikutti laadukkaalta ja päätellen siitä miten paljon lopulta tanssittiin, yleisö oli tyytyväistä.
Kurdihäissä tanssitaan. Paljon.
Jos olet onnekas ja pääset joskus mukaan tällaisiin juhliin niin voi tulla melkoisena shokkina miten paljon ihmiset jaksavat tanssia, riippumatta iästä tai sukupuolesta. Itsekin eksyin kokeilemaan tanssilattialle paria tanssia ja vaikken siitä mitään varsinaisesti ymmärtänyt tai ainakaan osannut. Voin sanoa, että kuuden tunnin tanssimaratoni mitä tahansa tyylilajia on kunnioitettava suoritus.
Sanoinko että tanssia on paljon?
Perus ryhmätanssin lisäksi on vielä tanssi, jota itse kutsun nimellä kakkutanssi, mutta se voisi yhtä hyvin olla nimeltään veitsitanssi. Se on eräänlainen morsiamenryöstö tilanne sikäli, että kakkulapio on panttivankina ja siitä tulee maksaa riittävästi rahaa henkilölle kenellä se on ja samainen henkilö tanssii samalla kiusoittelevasti. Sen lisäksi morsian esitti itse perinteisen tanssin sulhaselle ja vieraille. Eikä tule unohtaa perisuomalaista häätanssia.
Ihana ilta ja tästä on hyvä lähteä häämatkalle, tai jos olet hääkuvaaja niin kotiin
