Flagellation of Christ

Flagellation of Christ
Flagellation of Christ

Flagellation of Christ – Kristuksen ruoskinta

Tämä on se aika vuodesta kun koen ärsyttävää tarvetta muistuttaa ihmisiä siitä kuinka kristinusko varasti pääsiäisen vanhalta jumalattarelta nimeltä Eostre.

Tällä kertaa kuitenkin päästän Jumalan pojan parrasvaloihin. Se on minusta vähintäänkin reilua, kaveri joutui kuitenkin killumaan ristillä tuskissaan.

Ihan spekulaation vuoksi, leikitään että raamatullinen versio historiasta olisi totta. Jätetään keskustelun ulkopuolelle jokaisen oma katsontakanta uskontoon ja uskooko ylipäänsä Jumalaan. Vaikka tyyliin: ”tarinan päähenkilö on nimeltään Jeesus (nimi muutettu)”. Tarinahan on hyvä kenen tahansa mielestä jos konteksti jätetään yhtälön ulkopuolelle.

No niin, matka alkaa. Tarinan päähenkilöä syytetään jumalanpilkasta. Katsokaas kun, syyttäjät eivät uskoneet että hän on Jumalan poika, ja kun asiasta kysyttiin häneltä, hän pysyy avoimesti tarinan takana. Tästä rikoksesta hän pääsi nauttimaan käsittelystä jota voitaisiin millä tahansa mittapuulla kuvailla julmaksi. Kysyt varmaan että, mitäs sitten? On kai tästä jo puhuttu niin paljon että asian luulisi olevan jo loppuun käsitelty? No tavallaan, kyllä ja ei. Koko homman kulminaatio, ristiinaulitseminen ja ylösnouseminen piakkoin sen jälkeen on aikojen saatossa muuttunut niin tavalliseksi aiheeksi, ja niin romantisoiduksi että asiaan vihkiytymätön saattaisi luulla että ristillä killuminen kahden rosvon kanssa on lähes viihdyttävää puuhaa.

Niin pahalta kuin ristiinnaulitseminen kuulostaakin, itse matka Golgatalle on vähintäänkin yhtä raaka, jollei pahempikin. Jostain syystä taiteilijat osaavat katsoa aihepiiriä vähän kauempaa. Viimeisin ja merkittävin tapaus lienee Mel Gibson elokuvansa Passion of the Christ kanssa, mutta moni taiteilija on kantanut kortensa kekoon jo ennen häntä. Tuska ja kärsimys jota Jeesus joutuu kestämään ennen päätepysäkkiä saa ristiinnaulitsemisen vaikuttamaan lähes armolliselta lopulta. Parhaiten ja graafisimmin pääset asiasta kärylle katsomalla Gibsonin eeppisen elokuvan. Kyllä, elokuva on ultraväkivaltainen. Mutta, kuten Paavi epävirallisesti sanoi elokuvasta: ”se on niinkuin se oli”. Ja siitä on kysymys: ihmisen poika kärsi, hän kesti kaiken, ja silti hän anoi anteeksi antoa meille: ”isä, anna anteeksi heille, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät”. Ja siitä (tämä on minun nöyrä mielipiteeni) on kysymys pääsiäisessä, ja ylipäätään Jeesus hahmossa. Anteeksianto, ehdoton rakkaus, toisen posken kääntäminen. Minusta paras puoli isossa J:ssä on se että hän todella harjoitti sitä mitä saarnasi. Vaikka et uskoisi raamatun tarinoita, vaikka et haluaisi vähän pelastuakin, on pakko kyynisemmänkin ihmisen kunnioittaa henkilöä joka seisoo sanojensa takana. Heikompi olisi kaatunut. Siksi minusta on tärkeää näyttää tarinan koko kuva, kaikessa rumuudessaan ja epämiellyttävässä julmuudessaan, jotta voi nähdä lopun kauneuden. Jotta voit arvostaa uhrausta, ettei hän ”vain” kuollut syntiemme puolesta, vaan todella kärsi puolestamme.

1 ajatus aiheesta “Flagellation of Christ”

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös